Pääkirjoitus: Digitaalisten alustojen rakenteissa

Teksti: Nimco Kulmiye Hussein
Kuva: Victoria Bennett
Huhtikuu 10, 2021

Käytämme yhä enemmän aikaa ruudun äärellä. Pandemian asettaessa monet eristyksiin, yksi ainoista jääneistä tavoista pysyä yhteyksissä on ollut etänä, verkon välityksellä. Keinot omien kokemusten välittämiselle ovat muuttuneet merkittävästi ja tietoisuutemme sekä areenamme ottaa kantaa on rakentunut maailmanlaajuiseksi.

Nykyistä digitaalista kulttuuriamme on ihmetelty ja tarkasteltu laajasti lähiaikoina; muun muassa Mustekala-kulttuurilehti on käsitellyt alkuvuoden (1/2021) teemanumerossaan vapautta ja valtaa “algoritmien ajassa”. Myös Tulva-lehti julkaisussaan Feministinen Internet (4/2020) paneutui tasa-arvoisen, turvallisen ja saavutettavan internetin teemoihin.

Viestinnän muodot ovat jatkuvassa muutoksessa. Yksilön muuttuessa vastaanottajasta myös sisällöntuottajaksi, voidaan puhua muutoksesta kohti moniäänistä yhteiskuntaa. Internetin nopeus ja digitaalisen median tavoittavuus ovat edesauttaneet suurten joukkojen globaalia vuorovaikutusta ja tehneet esimerkiksi aktivismista saavutettavampaa.

Pandemia onkin luonut eristyksen myötä uuden aallon internet-aktivismia.

Yksi ilmenemistavoista on ollut hashtag-aktivismi. #BlackLivesMatter ja #BlackOutTuesday -aihetunnisteet kutsuivat vastustamaan Mustiin henkilöihin kohdistuvaa rasistista poliisiväkivaltaa ja syrjintää myös digitaalisin keinoin.

Saavutettavuus, yhteisöllisyys ja konkreettisten tekojen aikaansaanti voidaan lukea internetin välityksellä tapahtuvan aktivismin suurimpiin hyötyihin. Haasteiksi nousevat taas käyttämiemme palveluiden mekanismit, jotka alustojen tekijöiden tavoitteiden mukaisesti määräävät, mitä sisältöä näemme ja emme näe.

Tilat internetissä eivät ole neutraaleja tai vapaita vallankäytön periaatteista eivätkä myöskään turvallisia tiloja syrjinnältä tai vihapuheelta.

Yksi esimerkki näistä mekanismeista on sensuuri. Vaikka sensuurilla pyritään vähentämään haitallisia sisältöjä, kuten vihapuhetta, on sosiaalisen median sovellusten ja erityisesti Instagramin shadowban-käytänteistä herännyt keskustelua. Ilmiötä käsitellään tässäkin julkaisussa. Shadowbannilla tarkoitetaan käyttäjän tietämättä tapahtuvaa sisällön poistamista tai piilottamista niin, ettei julkaisu löydy esimerkiksi avainsanoilla.

Sosiaalisen median suosittelualgoritmit suodattavat turhan informaation lisäksi myös sen, joka haastaisi käyttäjän maailmankuvaa. Sisältö esimerkiksi rodullistettujen ja LGBTQ+ -yhteisöön kuuluvien henkilöiden kohtaamista epäkohdista ei aina saavuta heitä, jotka tietävät aiheesta kaikkein vähiten. Kun sisällöt näkyvät vain aiheesta kiinnostuneille, marginaalissa olevien äänet jäävät kaikukammioon. Pahimmassa tapauksessa verkkoalustat saattavat tutkitusti luoda vastakkainasetteluita niin, etteivät ne kannusta rakentavaan keskusteluun.

Tilat internetissä eivät ole neutraaleja tai vapaita vallankäytön periaatteista eivätkä myöskään turvallisia tiloja syrjinnältä tai vihapuheelta. Online-tilat rehottavat piilevästi vahingoittavalla sisällöllä, jolla voi olla kuormittavia vaikutuksia marginalisoituihin yhteisöihin kuuluville henkilöille. Sosiaalisesta mediasta löytyy myös yhä enemmän yksityishenkilöiden taltioimaa ahdistavaa kuvamateriaalia maailman epäkohdista.

Vähemmistöjen kivun, kurjuuden ja tuskan kuvaaminen palvelee lähinnä etuoikeutettua. Vähemmistöön kuuluva tuntee jo kyseisen tuskan, ja kokee vain lisää psykologista vahinkoa. Tätä avaa tarkemmin muun muassa transaktivisti ja poliittinen asiantuntija Ashlee Marie Preston Marie Claire -lehden artikkelissaan Sorry, Consuming Trauma Porn Is Not Allyship.

Täytyykin muistaa, että hyvinvoinnista huolehtiminen ei rajoitu pelkästään offline-ympäristöihin. Digihyvinvointi tarkoittaa enemmän kuin ruutuajan rajoittamista. Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse (vähemmistöstressin lisäksi) kokea syyllisyyttä harteillaan siitä, ettei vietä tarpeeksi aikaa epäkohtien äärellä. Ratkaisevinta on, että tietää ja tiedostaa epäkohdat.

Tämän Ruskeat Tytöt -julkaisun vierailevana päätoimittajana haluan kannustaa (uudelleen)ymmärtämään suhdettamme virtuaalisiin välineisiin ja kanaviin, joita käytämme. Kriittinen suhtautuminen ja tutustuminen käyttämiinsä digitaalisiin palveluntarjoajiin auttaa ymmärtämään niiden toimintaperiaatteita ja toimintaamme niissä. Näin voi aktiivisesti huomioida ne rakenteet, joiden ehdoilla omien ja muiden sisältöjen luominen ja vastaanottaminen tapahtuu.

Tässä julkaisussa termit Musta ja Ruskea ovat isolla alkukirjaimella, jolla halutaan korostaa värin sijaan rodullistetuksi tulemisen kokemusta.