Radikaalista unelmoinnista
Tanssija-koreografi Ima Iduozee aloitti tanssimisen matkimalla breakdancea VHS-kaseteilta. Uusimmassa teoksessaan Garden of Eden hän uudelleenmäärittelee paratiisin, jossa on tilaa kaikille kehoille.
Teksti: Aurora Lemma
Kuvitus: Noora Geagea
Kuvien vaatteet: Ervin Latimer
Kesäkuu 9, 2017
Punavuorelaisen pubin kabinetissa on aavemainen tunnelma. Kattolamput ovat pois päältä ja ainoa valo pääsee sisään savulasisen ikkunan raosta. 28-vuotias helsinkiläinen tanssija-koreografi Ima Iduozee istuu valokiilan reunalla poolopaita päällään.
”Tää on mun entinen olohuone, täällä oon tehnyt monia isoja päätöksiä.”
Tunnelmalliseen kabinettiin kuuluu vaimeaa puheensorinaa ulkopuolelta, mutta tila on silti rauhallinen. Yksityinen mutta ihmisten keskellä. Täällä ajatuksen on helppo juosta vapaana, määrittelemättömänä. Myös Iduozeen uusin teos, elokuussa URB17-festivaaleilla ensi-iltansa saava Garden of Eden luo tilaa unelmoinnille, joka on määritelmistä vapaata.
Paratiisimyyteistä kumpuavan teoksen puutarha on fluidi, moniselitteinen ja jatkuvasti muuttuva tila, joka hylkää sosiaalisten roolien ja kategorioiden hiljaisen käskynalaisuuden. Se uudelleenkirjoittaa raamatullisen myytin kahdella ei-valkoisella keholla (Iduozeen ja tanssitaiteilija Esete Sutisen), jotka eivät välttämättä muistuta meille länsimaisten kuvastojen Aatamia ja Eevaa.
”Eka mielikuva Eedenin puutarhasta liittyy vahvasti Vanhaan testamenttiin. Monet meidän käsitykset kauneudesta, puhtaudesta ja siveellisyydestä – cis-sukupuolesta – kumpuavat tuosta kuvastosta, jossa vaaleat Aatami ja Eeva keimailee paratiisin puutarhassa valoa säteillen. Se edustaa tietynlaista normatiivisuutta”, Iduozee sanoo.
Paratiisimyytin uudelleenajattelussa on auttanut ja inspiroinut afrofuturismin estetiikka. Afrofuturismi on Suomessa vielä suhteellisen tuntematon käsite, mutta Iduozeen mukaan sillä tarkoitetaan radikaalia unelmointia ja mustan kokemuksen uudelleenmäärittelyä. Sitä on kuvailtu myös maagisen realismin, rikkaan mielikuvituksen, afrikkalaisen mytologian, teknologian, mystiikan ja scifin risteymänä.
”Mielestäni tämä moniselitteinen ja ambivalentti määritelmä kuvaa afrofuturismia osuvasti. Se tarjoaa alustan irtaantua niistä sosiaalisista kategorioista joihin mustuus yhdistetään.”
Iduozee luki afrofuturismista ensimmäisen kerran sattumalta räppiduo Outkastia käsittelevästä artikkelista ja myöhemmin Mark Deryn Black to the Future -esseestä. Afrofuturistisista tekijöistä Iduozee mainitsee inspiraatiokseen Sun Ran, entisen jazzsäveltäjän, orkesterijohtajan ja pianistin, joka vaihtoi syntymänimensä ja kertoi olevansa kotoisin Saturnus-planeetalta. Muita tärkeitä afrofuturisteja ovat Iduozeelle Bell hooks, Ta-Nehisi Coates, James Baldwin, Solange, Jimi Hendrix, Janelle Monae ja Bob Kaufman.
”Jengi on aina uudelleenmääritellyt kokemuksiaan vähemmistön edustajina ja kuvitellut tulevaisuuttaan. Afrofuturismi oli aluksi pitkälti afrikkalais-amerikkalaisten intellektuellien ja taiteilijoiden alusta, jonka päälle kirjoitettiin scifiä. On todella kiinnostavaa, että musta kokemus on rinnastettu scifiin. The alien experience. Se toiseuden kokemushan on ihan scifiä!”
Afrofuturistisessa kirjallisuudessa ammennetaan usein ulkoavaruudesta, mutta Garden of Edenissä näyttämö sisältää myös aitoa kasvillisuutta, kukista viherkasveihin. Laura Väinölän suunnittelema skenografia ja puvustus on samaan aikaan sekä maanläheinen että eklektinen. Luonto ja scifi lyövät kättä, ja ulkoavaruus on tuntematon ja koskematon kaukainen utopia, ei aavikkomainen planeetta. Iduozeelle luonto on myös paikka jossa hiljentyä, tulla lähemmäksi itseään ja omaa hengellisyyttään. Luonnon lisäksi hän kokee olevansa vapaa näyttämöllä.
”Se on ollut mulle monesti se tila missä kehtaan olla paljaana ja kokonaisena kaikkine piirteineni ja puolineni, tavalla jota ei kaikissa julkisissa tiloissa sallita. Stagella on vapaus sanoa ja tulla kuulluksi. Kyse on samalla vallankäytöstä.”
”Sisälle piti soluttautua. Infiltrate the system. Ulkoapäin on vaikea huudella. Pitää pystyä operoimaan sisältä päin jotta saa muutosta aikaiseksi.”
Palaamme ulkoavaruudesta, paratiisista ja tulevaisuudesta takaisin punavuorelaiseen pubiin. Täällä Iduozee teki aikanaan tärkeän päätöksen, nimittäin hakea teatterikorkeakouluun. Hän oli aloittanut tanssiharrastuksen 10-vuotiaana katsomalla breakdance-videoita VHS-kasetilta ja tekemällä perässä.
”Katsoin Beat Streetiä ja Wild Styleä uudelleen ja uudelleen. Vuosituhannen vaihteessa me käytiin kavereiden kanssa paljon Kisahallissa, siellä oli siihen aikaan kiinnostava hiphop-yhteisö. Koko kulttuuri oli Suomessa aika nuorta ja kotikutoista. Oli paljon breikkiä, maalausta, vinyylien keräilyä ja muuta. Jengi oli kiinnostuneita monesta eri elementistä ja kaikki osallistui vähän kaikkeen. Yhteisöllisyys oli ihan eri tavalla läsnä kuin nykyään.”
Breikkiskenestä Iduozee ajautui työskentelemään tanssiopettajaksi, esiintymään musikaaleihin ja erilaisiin nykytanssiteoksiin. Lopulta tanssin teoria ja historia alkoivat kiinnostaa. TeaKin ovet avautuivat ensimmäisellä hakukerralla pitkään ammatikseen tanssineelle Iduozeelle.
”Himassa meidän isä on aina korostanut akateemisen koulutuksen merkitystä ja kannustanut siihen suuntaan. Mustana suomalaisena koin, että koulutuksella on iso merkitys tässä yhteiskunnassa. Esimerkiksi kun menin inttiin, siis huh hei! Kun tulin lomille, niin se miten eri tavalla ne samat nistit ja puliukot suhtautui Hertsikan metroasemalla kun oli intin vihreet päällä. Siinä oli jotain tosi kiinnostavaa. Tiedostan että tää on yks syy miksi menin inttiin, miksi menin yliopistoon. Sisälle piti soluttautua. Infiltrate the system. Ulkoapäin on vaikea huudella. Pitää pystyä operoimaan sisältä päin jotta saa muutosta aikaiseksi.”
Iduozee todellakin toimii systeemin sisällä, on alati liikkeessä. Vuonna 2016 valmistuneelle tanssitaiteen maisterille papereiden saaminen venyi, koska töitä oli niin paljon. Iduozee on kiertänyt This is the Title -debyyttiteoksensa kanssa maailmalla jo neljä vuotta ja kahdessatoista maassa, sekä esiintynyt Tero Saarisen Morphed-teoksessa. Viimeisin oma koreografia, The Body of Work, jota esitettiin Helsingin Zodiak-teatterissa, loppuunmyytiin nopeasti. Iduozee on esiintynyt myös muissa saman teatterin kaikkien aikojen myyntimenestyksissä, Sonya Lindforsin teoksissa Noir? ja Noble Savage, jotka ovat kaiketi ensimmäisiä suomalaisia tanssiteoksia, jotka käsittelevät mustuutta. Iduozee on lisäksi esiintynyt Dance-televisio-ohjelmassa ja saanut Suomen arvostelijain liiton myöntämän Kritiikin kannukset -läpimurtopalkinnon. Palkinnon yhteydessä Iduozeeta on kuvattu ”ilmiömäiseksi ja raja-aitoja rikkovaksi tanssijaksi”.
Jos sä hämmennät olemalla jotain poikkeavaa,
vähän sitä sun tätä, niin sä joudut selittelemään olemassaoloasi. Se on tosi työlästä.”
Vapaus itse- ja uudelleenmäärittelyyn on toistuva teema niin Iduozeen henkilökohtaisessa tarinassa kuin Garden of Edenissä. Vapaus koskee myös yleisöä. Iduozeen mielestä nykykoregorafia on mielekäs taiteenmuoto, jonka kautta käsitellä isoja kysymyksiä.
”Kaikki saavat tulla katsomaan teosta omalla agendallaan, niillä taustoilla ja sillä infolla mitä kelläkin on. Nykykoreografia on poeettinen taiteenmuoto, eivätkä asiat näyttäydy aina niin kirjaimellisina. Tanssi herättää mielleyhtymiä, jotka ovat vapaasti tulkittavissa. Kaikkea ei tarvitse yrittää “ymmärtää”, tai palauttaa jonkun tutun käsitteistön piiriin. Välillä on ihan terveellistä antaa kokemukselle tilaa.”
Iduozee kuitenkin muistuttaa, että kyvyttömyys nähdä omia etuoikeuksia ja sterotypisoiminen ovat aitoja ongelmia kaikkialla yhteiskunnassa. Ei ole olemassa positiivisia stereotypioita, vaan niillä pyritään aina kaventamaan ja sulkemaan pois.
”Sä voit olla tota, mutta et tota. Tsekkaa oletetut boksit, niin sitten et hämmennä. Koska jos sä hämmennät olemalla jotain poikkeavaa, vähän sitä sun tätä, sellaista mikä ei sovi niihin ennalta määriteltyihin kategorioihin niin sä joudut selittelemään olemassaoloasi. Se on tosi työlästä.”
Iduozeen mukaan stereotypioista tulee pahimmillaan itseään toteuttava profetia kun ihminen alkaa käyttäytyä sen mukaan, mitä häneltä odotetaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntauksen vuoksi. Sterotypioiden vastustamiseen kuluu energiaa jonka voisi käyttää toisinkin. Afrofuturismin käsite auttaa työstämään teoksia siitä lähtökohdasta, että musta keho voi olla universaali, normi, ei poikkeus tai erilainen. Garden of Eden on radikaali ja kaunis esimerkki siitä.
Juttu on toteutettu yhteistyössä URB17-festivaalin kanssa.