Sielulla ja tahdolla

Teksti: Victoria Oddum
Huhtikuu 24, 2017

Emilia Sisco , 26, seisoo helsinkiläisen ravintola Belgen kirjaston portaissa kahden musiikin tahdissa synkronisoidusti keinuvan laulajattaren välissä. Rosoinen ääni täyttää huoneen nostalgialla hänen tulkitessaan Vicki Andersonin kappaletta ”The Message from the Soul Sisters”. Kaikki kuuntelevat häntä. Kuukautta myöhemmin Kampissa pöydän ääreen istuu haastateltavaksi suuren lavapersoonan sijaan verrattain hiljainen nuori nainen, jonka ääni on käheä edeltävän illan pääsiäisjuhlien jäljiltä.

Sisco kertoo uransa vaiheista vähäsanaisesti. Se saa laulajan taipaleen kuulostamaan hämmentävän mutkattomalta. Muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen aukkoiselta vaikuttava tarina saa edelleen suoraviivaisen selityksen: Sisco on aina rakastanut musiikkia ja laulamista yli kaiken, joten hän alkoi tehdä musiikkia ja laulaa.

 Kuva: Kai Kuusisto

”Ihan omin nokkineni lähdin viemään tätä eteenpäin. If you want something done, do it,” hän toteaa.

”Välttelin muiden edessä laulamista niin pitkälle kuin pystyin. Sitten tajusin, että minun on vain pakko päästää irti peloistani jos oikeasti haluan tätä.”.

Yksinkertaista.

Töölössä kasvaneen, itseoppineen R&B- ja soul-laulajan intohimo laulua kohtaan syttyi jo lapsuudenkodissa missä soi alati rytminen musiikki.

”Musadiggarivanhempieni levykokoelmat kattoivat kaiken afrikkalaisesta musiikista bluesiin, jazziin ja funkiin,” Sisco muistelee.

Pieni tyttö alkoi tulkita kuulemiaan kappaleita ja esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti 15-vuotiaana Nuorisoasiainkeskuksen musiikkitapahtumassa nimeltä Musicians Against Racism. Nykyään Sisco keikkailee ympäri Suomea ja on noussut lavalle myös Tanskassa, Sveitsissä ja Italiassa. Vuoden alussa hänet valittiin Finnish Blues Awardsin Vuoden tulokkaaksi ja kesällä ulos tulee ensimmäinen kokopitkä albumi.

Kaiken pohjalla on intohimo. Kun Sisco aloitti laulamisen, perheen puolelta ei tullut lannistusta eikä myöskään merkittävää kannustusta. Rohkaisua hän ei tosin tarvinnutkaan, vaan voimakas määrätietoisuus ja palo musiikkia kohtaan riittivät enemmän kuin hyvin.

”Olen vain halunnut tehdä tätä koko ajan, joten olen aina laulanut paljon ja päivittäin.”

Oma-aloitteisuuden myötä avautuivat ovet sisälle musiikkimaailmaan. Sisco keräsi ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä, kasasi kokoon bändin. Kalenteriin alkoi ilmestyä keikkoja. Aktiivinen asenne on johdattanut Siscon kokeilemaan hieman kaikenlaista: hän on laulanut R&B:n ja soulin lisäksi myös bluesia, jazzia ja afroa sekä ollut mukana reggae-bändissä.

Soul- ja blues-piireissä on Siscon mukaan lämmin ja yhteisöllinen ilmapiiri.

”Pitkän linjan muusikot, joita itse ihailen, ovat olleet todella vastaanottavaisia,” Sisco kertoo.

Viime syksynä Sisco lyöttäytyi yhteen laulajien Ina Forsmanin ja Charlotta Kerbsin kanssa ja yhdessä he alkoivat pyörittää kuukausittaista Soul Sisters -klubia Belgessä.

”Suomessa on todella paljon hyviä muusikoita ja aivan sairaan hyviä laulajia,”Sisco sanoo.

He eivät vain välttämättä saa radiosoittoa tai näy television musiikkivideokanavalla tai nouse kansan tietoisuuteen tositelevision laulukilpailujen kautta. Valtavirtanäkyvyyden sivutuote on monesti se, että joku muu määrää tahdin.

”Kerrotaan, mitä pitää laulaa ja millainen pitää olla. Muotti on aika kapea, ja harva haluaa yrittää sulloutua siihen.”

Sisco myöntää, että erityisesti naisilla on musiikkialalla huomattavat paineet näyttää hyvältä. Sellaisessa ilmapiirissä työskentely vaatii rohkeutta.

Unelmien täyttyminen ja menestys ovat artistille sitä, että kykenee elättämään itsensä musiikilla. Epäonnistumista olisi taas, jos joutuisi tekemään musiikkia, josta ei pidä. Mutta epäonnistuminenkaan ei ole lopullista – aina voi yrittää uudelleen.

”Yksi tärkeimmistä oppimistani asioista on, ettei harjoittelevan kehittyminen lopu koskaan.”

Tärkeintä on saada tehdä sitä, mistä pitää. Intohimon kohde vain sattuu olemaan musiikki.

”Muusikot voivat olla keitä vain.”

 TULEVAT KEIKAT 

27.4. Rusty Bar, Helsinki 

10.6. SaariBlues, Tampere