Pääkirjoitus: Kirjoittamisen taikaa turvallisessa porukassa
Vuoden viimeisessä pääkirjoituksessa tämän vuoden blogitiimi muistelee yhteistä kirjoitustaivaltaan. Samalla teksti toimii nykyisen blogitiimin jäähyväistekstinä.
ALICE:
Nyt olisi viimeisen pääkirjoituksen aika, ainakin tällä porukalla. Mikä fiilis? Mitä meidän blogitiimi on antanut teille?
Itse oon saanut tästä niin paljon, että tuntuu vaikealta edes sanoittaa tätä koko yhdessä kuljettua matkaa. Vielä pari vuotta sitten tämä oli vain pieni päiväunihaave – ja nyt meillä on blogi, joka on täynnä samaistuttavia ja monipuolisia meiltä meille -postauksia. Niin hienoa, että oon saanut olla mukana rakentamassa tätä kaikkea ja jään innolla odottamaan, miten blogi tulee tästä vielä kehittymään.
Päätoimittajana oon oppinut tosi paljon johtamisesta ja yhdessä tekemisestä. On ollut etuoikeus olla osa näin turvallista tiimiä, jossa osataan antaa palautetta melko henkilökohtaisistakin teksteistä. Ja vaikka välillä on ollut tosi raskaita päiviä, joiden päätteeksi meillä on ollut blogitiimin tapaaminen, niin oon aina lähtenyt niistä hyväntuulisena ja jotenkin yllättävän energisenä.
Blogitiimi on tuonut ennen kaikkea uusia ihania ihmisiä elämään. Mulla on haikea fiilis siitä, että blogitiimi 2021 tällaisenaan loppuu, mutta toisaalta ihana tietää näiden ihmisten pysyvän mun elämässä muuten <3
JANINA:
Vitsi ihanasti kirjotettu Alice! Mulla päälimmäisenä fiiliksenä on kiitollisuus. Ootte antanut mulle paljon rohkeutta ja oon oppinut itsestäni kirjoittajana ja saanut vahvistusta uskaltaa kirjoittaa omalla äänelläni. Mulle jännittävintä on ollut tuoda omia tekstejä muiden luettavaksi ja kommentoitavaksi. Meillä on kuitenkin ollut niin ihana ja turvallinen olo, niin tämäkin ”pelko” on pikkuhiljaa karissut pois ja on aidosti voinut nautti kirjoittamisesta.
Blogitiimistä oon saanut myös ihania ystäviä. On ollut hienoa tutustua teihin syvemmin tekemisen ohella. Oon oppinut blogitiimissä paljon niin kirjoittamisesta kuin elämästä. Jokainen tiimin jäsen on tuonut omalla olemassaolollaan jotain arvokasta varmasti meille kaikille. Tätä kirjoittaessa tulee myös haikea fiilis, että tää on meidän tiimin viimeinen kirjoitus. Alice kuitenkin totesi viimeisessä tapaamisessa, että vaikka tämän tiimin tällaisenaan loppuu, se ei ole ystävyyden loppu<3
ARACELIS:
Tuntuupa mustakin jotenkin tosi paljolta kirjoittaa vikaa pääkirjoitusta. Mun osalta blogihommat loppuu tähän ja tää on hyvä sellanen closure. Tuntuu myös kivalta tietää, että joku toinen tulee tilalle jatkamaan tästä, omalla tyylillään.
On ollut super ihanaa työskennellä säännöllisesti ja pitkäjänteisesti tällasen yhteisen projektin parissa taitavien ja ihanien tekijöiden kanssa. Vaikka jatkuvasti en oo tuottanut mitään omaa tekstiä, on ollut arvokasta saada olla säännöllisesti tekstin kanssa tekemisissä. Vähintään ollaan editoitu yhdessä muiden postauksia ja oon tuottanut Instaan kaikkea somehäsää.
On ollut tosi hienoa nähdä miten me ollaan melkeinpä tällä samalla porukalla rakennettu blogiin hieno kokoelma tekstejä ihan tyhjästä. Kathleenin kuvitukset on tietysti ollut todella isossa roolissa luomassa kaunista ja yhtenäistä kokonaisuutta.
Mun omat isommat ja tärkeemmät tekstit kirjoitin jo lähes vuosi sitten, ja se, että sain julkasta ne, tuntuu nyt tosi tärkeältä. Sain teiltä silloin tosi arvokasta palautetta, jonka tuun kyllä muistamaan jatkossakin, kun kirjotan ihan mitä vaan muutakin. Ja sain kirjotettua mielen päältä itselleni tärkeitä ajatuksia ulos maailmaan. On tosi upeeta, että meillä on ollut siihen mahdollisuus.
Tänä vuonna on ollut tärkeää saada ottaa vähän rauhallisemmin. Tuntui hyvältä, että kun tajuttiin, ettei jakseta tuottaa tekstejä kauhealla tahdilla, hidastettiin ja tehtiin rauhallisemmin. Tää projekti on ihan alusta loppuun asti tuntunut mulle vaan ja ainoastaan kivalta ja vahvistavalta, koska ollaan voitu kuunnella itseämme myös silloin, kun ei olla jaksettu puskea. Kiitos teille <3
TÉRI: Mulla on ainakin todella haikea fiilis kun blogitiimissä toiminen loppuu ainakin omalta osalta. En ollut edes ajatellut sitä ennen tätä tapaamista, mutta nyt se iski oikein kunnolla, että tää on oikeesti meidän viimeinen tapaaminen! Tällä porukalla siis, ei koko blogitiimin.
Tää on antanut mulle todella paljon, alotan nyt tälläi kliseisisti. Kirjoittaminen on ollut mulle aina tärkeetä, mutta oli ihana päästä kirjoittamaan mukaan tähän porukkaan. Kirjoittaminen ja luominen tuntuu luontevalta ja turvalliselta.
En ole ikinä kirjoittanut näin julkisesti ja isosti, joten oman ensimmäisen pitkän tekstin julkistaminen tuntui todella isolta jutulta. Kirjoitin myös todella henkilökohtaisesta aiheesta, jota siis olen tehnytkin paljon, mutta oman henkilökohtaisen blogin sivuilla vaan lähinnä tuttujen luettavaksi.
Edaamalla kuitenkin alkuun muiden tekstejä ja olemalla mukana tiimissä sekä keskustelussa antoi rohkeutta toteuttaa omaa tekstiä. Oli upeeta nähdä mitä ihania ja taidokkaita tekstejä muut tekee ja on ollut kunnia olla muokkaamassa niitä yhdessä tän porukan kanssa.
Tää on myös porukka, missä tiedän, että saan sitä rakentavaakin palautetta. Ei turhaan kainostella ja todeta, että kaikki täydellistä, jos on tarvetta muokkaamiseen. Mä voin luottaa siihen et tän porukan kanssa omasta ja yhteisistä teksteistä muodostuu hyviä kokonaisuuksia.
Tätä porukkaa siis todellakin tulee ikävä ja meidän yhteisiä tapaamisia. Vaikka pääosin onkin toimittu etänä, tuntuu, että tää porukka on hioutunut ihanasti yhteen!
Kiitos kaikille lukijoille meidän kaikkien puolesta! Socon blogi ei tosiaan ole tullut tiensä päähän, vaan tekijät vaihtuvat. Jäämmekin innolla odottamaan tulevia keskustelunavauksia, runoja, reseptejä – tekstejä meiltä meille <3
Alice, Aracelis, Janina, Téri
SOCO (Students of Colour ry) on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Ruskeat Tytöt Media toimii SOCO:n blogin julkaisualustana. Blogikirjoitukset ovat SOCOlaisten omia ja järjestö vastaa niissä esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä.