Home / Vapaudesta ja vastuusta

Vapaudesta ja vastuusta

Inklusiivisuus ja avoimuus ovat HeSetan historian ensimmäisen rodullistetun puheenjohtajan, Hassen Hninin, tärkeimpiä teemoja. Etenkin LHBTIQ+ -turvapaikanhakijoiden tilanteen parantaminen on hänen agendallaan.

 

Teksti: Mona Eid
Kuvat: Mona Eid
Kesäkuu 26, 2017


Kuka oikein on HeSetan historian ensimmäinen rodullistettu puheenjohtaja? Kerro omin sanoin.

Olen 33-vuotias ja muutin Tunisiasta Suomeen vuonna 2012. Olin toiminut pitkään ihmisoikeusaktivistina ennen tänne tulemista, olin esimerkiksi koordinaattorina HIV-projekteissa Pohjois-Afrikassa ja Tunisiassa ja perustin Tunisian LHBTIQ+-järjestö Damjin.

Suomessa olen työskennellyt sateenkaariaktivismin lisäksi ohjaajana Suomen Punaisen Ristin vastaanottokeskuksissa. Juuri nyt teen hommia Diakonissalaitoksen VAMOS- projektissa. Nyt olen HeSetan, Suomen suurimman yhteisötyötä tekevän lhbtiq*-järjestön, historian ensimmäinen rodullistettu puheenjohtaja. Itse asiassa missään suomalaisessa LHBTIQ+-järjestössä ei ole vielä koskaan ollut rodullistettua puheenjohtajaa.Minut valittiin tehtävään loppuvuodesta 2016.

 

Mitä asioita haluat erityisesti edistää HeSetan puheenjohtajana?

Johtuen sekä henkilökohtaisesta taustasta että asemastani puheenjohtajana minulle tärkeää on tuoda esille rodullistettujen sateenkaarivähemmistöön kuuluvien asioita Suomen kontekstissa. Kun muutin Suomeen minulle tuli täytenä yllätyksenä, ettei täällä ollut vielä mitään rodullistetuille suunnattua ryhmätoimintaa tai vertaistukiryhmiä LHBTIQ+-järjestöjen piirissä. Järjestötoiminta oli valkoista ja kieli oli muurina. Kaikki aktiviteetit olivat joko suomeksi tai ruotsiksi.

Haluan että Heseta ja sitä kautta sateenkaariyhteisö on avoin ja inklusiivinen kaikille. Haluan ajaa oikeudenmukaisuutta ja pyrkiä vaikuttamaan Hesetan toiminnalla vähemmistöjen kohteluun ja ihmisoikeuksiin. Toivon että saisimme muutettua myös keskustelukulttuuria, sitä miten puhumme haasteistamme ja tarpeistamme. Tähän yhteiskuntaan ei ole helppo integroitua.

 

Suomeen pitäisi saada turvakotien tyyppistä toimintaa myös LHBTIQ+-turvapaikanhakijoille.

 

Minkälaisia konkreettisia tiloja HeSeta on luonut rodullistetulle LGBTQ-yhteisölle?

En ole aloittanut tätä työtä yksin, vaan jo vuonna 2015 yksi HeSetan työntekijöistä päätti perustaa Together- ryhmän, jotka kuuluvat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Together on vertaisryhmätoimintaa, jossa maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijataustaiset pääsevät oman puhumaan turvallisessa ilmapiirissä ja omalla äidinkielellään.

lataus (7).jpeg

Together-ryhmissä tulkataan muun muassa venäjästä, arabiasta, ranskasta ja farsista, vaikka käytetyin kieli onkin englanti. Meillä on myös ryhmiä eri maanosista tuleville kuten Africa Together, eri sukupuolille sekä esimerkiksi art coffee -yhteisötaiteen ryhmä. Vertaisryhmät ovat myös tärkeitä jotta voi olla ilmapiirissä missä ei tarvitse koko ajan selittää. Together-toiminnassa on mukana noin 30 henkilöä viikoittain ja olemme kaiken kaikkiaan tavoittaneet varmasti yli 300 henkilöä näiden parin vuoden sisällä.

Vertaistuen lisäksi pidämme yksilötapaamisia ja olemme yhteydessä vastaanottokeskuksien sosiaalityöntekijöihin eri puolilla maata. On myös verkostotoimintaa joka auttaa löytämään yksityismajoitusta pääkaupunkiseudulla.  

 

Mitä haasteita LHBTIQ+- vähemmistöön kuuluvat turvapaikanhakijat kokevat Suomessa nykypäivänä?

On sanottava, että olen erityisen huolissani LHBTIQ+--vähemmistöön kuuluvista turvapaikanhakijoista, jotka jäävät monella tapaa marginalisoiduiksi ja vaiennetuiksi.

Tullessaan Suomeen turvapaikanhakijat sijoitetaan samoihin vastaanottokeskuksiin maanmiestensä kanssa, eli he joutuvat tilanteeseen, jossa he kokevat edelleen esimerkiksi homo- tai transfobiaa. Heitä kiusataan, uhkaillaan ja vahingoitetaan fyysisesti. On myös ihmisiä, jotka saavat uhkauksia edelleen kotimaistaan. On ihmisiä, joista raportoidaan kotimaihinsa vastaanottokeskuksista. He ovat todellisen uhan alla. Hyvin harva uskaltaa tehdä ilmoituksia poliisille tai muille viranomaisille epäluottamuksen takia, sen takia että se asettaa heidät vielä haavoittuvampaan asemaan vastaanottokeskuksessa, jossa he joutuvat asumaan rikosilmoituksen jälkeenkin.  Suomeen pitäisi saada turvakotien tyyppistä toimintaa myös LHBTIQ+-turvapaikanhakijoille.

 

Suomalaisetkin nuoret muuttavat pieniltä paikkakunnilta pääkaupunkiseudulle saadakseen vapauden olla oma itsensä.

 

Olen myös sitä mieltä, että maahanmuuttoviraston kuulustelumenettely on vaillinainen ja länsimaisen ajatustavan sokaisema. Päätöksissä ei ole otettu huomioon kulttuurisia eroja ja tabuja suhteessa seksuaalisuuteen ja sukupuolinormeihin. Henkilö, joka on koko elämänsä tottunut piilottamaan seksuaalisen suuntautumisensa ja jonka takia on joutunut pakenemaan, harvoin kykenee vastaamaan kysymyksiin siitä miten ”tuli kaapista ulos” tai ”tunteistaan samaa sukupuolta kohtaan” sillä tavalla kuin maahanmuuttovirasto odottaa.

Myös translakia pitää edistää, ja erityisesti turvanpaikanhakijataustainen transhenkilö voi jäädä monen vuoden loukkuun odottaessaan hoitoon pääsyä, joka on riippuvainen oleskeluluvan saamisesta. Jotkut ovat odottaneet vuosikausia päästäkseen hormonihoitoihin lähtömaissaan ja joutuvat edelleen odottamaan Suomessa. Joillakin kotimaassa aloitettu hormonihoito on katkolla turvapaikkastatuksen vuoksi. Tapaan ihmisiä, jotka masentuvat ja kärsivät tilanteesta.

Mielestäni maahanmuuttajien integraatiojärjestelmä ei ole Suomessa toimiva.

 

Mitä esteitä tämän asian kehittämiselle on?

Raha. Tälle toiminnalle ei ole erillistä rahoitusta tai resursseja. Pienimmissä kaupungeissa LHBTIQ+-vähemmistöön kuuluvat turvapaikanhakijat tuntevat enemmän turvattomuutta, ollessaan usein ainoita kyseiseen vähemmistöön kuuluvia. Suomalaisetkin nuoret muuttavat usein pieniltä paikkakunnilta pääkaupunkiseudulle saadakseen vapauden olla oma itsensä. Monilla turvapaikanhakijoilla ei ole tätä mahdollisuutta tai etuoikeutta; he ovat riippuvaisia siitä, onko alueen vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijällä resursseja ottaa hänet. Vaikka hän tulisikin yksityismajoitukseen, hänen pitää rekisteröityä sosiaalityöntekijänlle. Toivoisin tähän enemmän resursseja, jotta LHBTIQ+-vähemmistöön kuuluvat turvapaikanhakijat pääsisivät muuttamaan sinne missä heidän on helpompi olla.

 

Suomessa on paljon islamofobiaa jonka myös muslimitaustainen queer saattaa sisäistää, koska uskonnon konservatiiviset arvot ja oman identiteetin välinen ristiriita voi tuntua liian suurelta. Mitä mieltä olet tästä väittämästä?

Muslimina ja LHBTIQ+-vähemmistöön kuuluvana voin sanoa, ettei se ole helppoa. Olen nähnyt monen menettävän uskonsa sen takia. Mutta olen myös sitä mieltä että nämä identifikaatiot eivät ole toisiaan poissulkevia. Valitettavasti tultuaan yhteisön, moskeijan tai imaamin hylkäämäksi moni muslimi- ja queertaustainen ajattelee että uskonto rajaa sinut ulos. Mutta meillä on myös paljon uskovia queer-ihmisiä. Vaikka kohtasin syrjintää Tunisiassakin ollessani ajattelin että Jumalan ja minun välillä ei ole ongelmia. Minun seksuaalinen identiteettinen ja muslimi-identiteettini ovat molemmat osa minua. En voi olla paastoamatta ramadanina. En ehkä rukoile viittä kertaa päivässä, mutta minulla on uskoni.

Mielestäni islam tarvitsee uutta tulkintaa Koraanista ja uskonnollisista teksteistä. Meidän LHBTIQ+-taustaisten muslimien tulee olla äänekkäämpiä ja näyttää että olemme olemassa. Sain hiljattain osallistua Euroopanlaajuisen queer-muslimiverkoston tapaamiseen Alankomaissa. Se järjestettiin Hollannin muslimiqueer-järjestön, Marufin toimesta. Vaadimme queer-muslimeina muun muassa että islamin lähdetekstejä uudelleentulkitaan. Tämä näkökulma on Skandinaviassa vasta lapsenkengissä.

 

Mitä sanoisit muslimitaustaiselle queer-nuorelle?

Et ole yksin. Voit löytää meidät. Itse asiassa minua pyydettiin tänä vuonna eräällä yläasteelle kertomaan live kirjatarina. Nuoret halusivat tietää onko muslimitaustaisia homoja olemassa ja minä menin. Osa vanhemmista kielsi lapsiaan tulemasta kouluun sinä päivänä. Perheillä on toki paljon vaikutusvaltaa tämän suhteen. Tämä on tietysti minusta myös integraation eräs ongelma. Ihmiset elävät omissa yhteisöissään, seinät korkealla, eivätkä halua tutustua erilaisiin ihmisiin.

 

Miten inklusiivinen Suomen LHBTIQ+-yhteisö on rodullistetuille?

Voin sanoa, että rasismia esiintyy. LHBTIQ+-turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat, ulkomaalaiset kaikki ovat kokeneet sitä. Syrjintää voi tuntea arkipäiväisessä keskustelussa vaikka LHBTIQ+-yhteisössä kun joku kysyy latautuneen kysymyksen ”Mitä teet täällä?”.  Olen toki ulkomaalainen, näet sen, mutta miksi kysyt sitä? Se tuntuu siltä että minulta penätään oikeuttani olla täällä, hakeutumista turvalliseen paikkaan. Se tuntuu siltä, etten olisi tervetullut tänne, tähän yhteisöön.

 

lataus (8).jpeg

 

Toinen esimerkki räikeästä syrjinnästä on yökerhojen pääsyn epääminen turvapaikanhakijoilta vedoten vääränlaiseen henkilötodistukseen. Todellisuudessa yökerho voi itse päättää hyväksyvätkö he turvapaikanhakijan henkilökortin, mutta he vetoavat siihen että tämä on laki. Klubeille pääsee selvästi alaikäisen näköisiä valkoisia ihmisiä, mutta ulkomaalaiselta näyttävät aina pysäytetään ja syynätään. Eikä päästetä sisään sillä tekosyyllä että on vääränlainen henkilötodistus. On harmillista, että sateenkaaren kuva klubin ikkunassa ei takaa syrjimättömyyttä.

 

Olet ihmisoikeusaktivisti ja kohtaat työssäsi varmasti paljon rankkoja asioita, miten hoidat itseäsi?

Ajanvietto ystävän kanssa, metsäkävely, kauneuden näkeminen, tai vaikka uuden t-paidan ostaminen rentouttavat minua. Tärkeää on, että puhun muustakin kuin työstä tai aktivismista ja tapaa ystäviä jotka ymmärtävät.

Olen tehnyt tätä jo monta vuotta. On tärkeää saada myös vertaistukea ja jakaa kokemuksia ammattikollegoiden kanssa. On myös elintärkeää vain elää omaa elämäänsä ja tajuta se, etten voi pelastaa maailmaa. En anna negatiivisuudelle valtaa, koska se vain halvaannuttaa. Et voi miellyttää kaikkia.

 

Helsinki Pride järjestetään tällä viikolla, mitä erityistä haluat tuoda esiin siihen liittyen?

Tänä vuonna Pride järjestetään pelkästään jäsenistön ja vapaaehtoisten voimin. Ketään ei palkattu varsinaisesti Priden koordinointia tai järjestämistä varten. Helsinki Pride on tehty meiltä meille. Eli haluamme tehdä sen näköisen viikon kuin me itse olemme. Mielestäni Pride ei ole ainoastaan juhlaviikko. Sen tulee olla erityisesti poliittinen mielenilmaisu ihmisoikeuksien puolesta. Suomen 100-juhlavuoden myötä teemaksemme valikoitui vapaus ja vastuu. Ja vastuu meillä LHBTIQ+-yhteisönä Suomessa on luoda tila, joka on avoin kaikille sellaisena kuin he ovat. Tämä on mielestäni tärkein viestin tämän vuoden Pridessa.



 

PRIDE-TAPAHTUMIA RODULLISTETTUJEN NÄKÖKULMASTA:

Koko viikon
Yhteisötaidenäyttely ”Masks we wore”, on turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajataustaisten Together- ryhmän tuotantoa.


Ke 28.6.
Ruskeat Tytöt -QPOC-piknik rodullistetulle sateenkaarikansalle




PE 30.6.

Freedom and Responsibility - Imagining Freedom as Queer and Marginalized -keskustelu, Clarion Hotel

Racialized Queer Feminists -kylttityöpaja ja pre party, Museum of Impossible Forms

One Thousand and One Nights Party, Clarion Hotel


LA 1.7.
Racialized Queer Feminists -blokki Pride-kulkueessa