Meghan Markle ja miksi näkyvän vähemmistön termi on minulle tärkeä
Tekstissä Sari avaa, miksi näkyvän vähemmistön käsite on hänelle tärkeä mixed-race-identifioituvana suomalaisena, jonka kuvitteellisen lapsen ihonväri on herättänyt poikaystävän suvussa huolta.
Socon yhtenä perustajajäsenenä en kokenut termiä etninen vähemmistö sopivaksi itselleni, koska en ole osa jotakin toista kulttuuria. Sen seurauksena ehdotin näkyvän vähemmistön termin lisäämistä mukaan. Sanan mukana pitäminen tarkoitti minulle oman suomalaisuuteni säilyttämistä, että ihonväriini ei automaattisesti yhdistetä kuulumista toiseen kulttuuriin. Näkyvän vähemmistön termi on toistaiseksi lähin suomenkielinen sana selittämään sitä dissonanssia, joka on oman suomalaisuuteni kokemuksen ja arkipäiväisten toiseuttamiskokemusteni välillä. Dissonanssi voi olla vielä korostuneempi esimerkiksi adoptoiduilla ja suomalaisten vanhempien lapsilla, jos he kokevat vahvemmin kuuluvansa ainoastaan suomalaiseen kulttuuriin. Termin kautta hekin voivat tuntea itsensä tervetulleiksi. Näkyvää vähemmistöä ovat kuitenkin myös laajemmin kaikki ulkonäöltään enemmistösuomalaisista poikkeavat, kulttuureista riippumatta. Yhdistyksessä konteksti tulee esille nimessä Students of Colour.
Meidän näkyvien moninaisen kirjon sisällä mixed race -identiteetti on ollut mediassa pinnalla ehkä erityisesti Sussexin herttuattaren Meghan Marklen kautta. Vaikka kuninkaalliset perheet eivät jaksaneet kiinnostaa minua aikaisemmin, hänen “rotupaljastuksen” ja mediaryöpytyksen myötä, päädyin lukemaan teoksen herttuaparin elämänkerroista. Samaistuin vähitellen yhä enemmän Markleen. Luin, kuinka hän koulussa täyttäessään Yhdysvaltalaista väestönlaskentaa ihmetteli rodun kohdalla vaihtoehtoja, laittaisiko hän musta vai valkoinen. Minkäänlaista välimuotovaihtoehtoa ei vielä ollut ja opettaja kannusti häntä valitsemaan valkoinen ulkonäkönsä mukaan.
Meghan on sittemmin vielä suoristanut hyvin kiharat hiuksensa, minkä seurauksena hän on yhä enemmän “white passing”. Erityisesti valkoisesta läpi menevät, mutta myös yleisesti vaaleaihoisemmat, ovat näkyvien vähemmistöjen sisällä etuoikeutetummassa asemassa. Jäin itsekin yläasteelta lähtien koukkuun korkkiruuvikiharani suoristamiseen 14 vuodeksi, koska kuin taikaiskusta, minua kohdeltiin arjessa yhtäkkiä kaikin tavoin paremmin. Luokkakaverini pitivät minua ensimmäistä kertaa nättinä, kontrastina entiseen hiukset kiinni pitävään poikatyttöön, minkä kautta minua yleisesti kohdeltiin paremmin.
Mitä tulee viimeaikaisiin paljastuksiin kuninkaallisperheen kommenteista liittyen herttuapariskunnan vielä syntymättömän esikoisen ihonväriin, Meghan on erityisen rohkea tuodessaan aiheen julkiseen keskusteluun. Sitä tarvitaan. Olen vastaavasti kuullut pitkäaikaiselta valkoiselta poikaystävältäni, että hänen isoisänsä kysyi, tulisiko meidän lapsestamme mustaihoinen. Kysymys sai minut tuohtuneeksi. Ehkä siksi en myöskään täysin yllättynyt brittiläisen kuninkaalisperheen kommenteista. Lapsena kuulin jo valkoiselta isältäni, että hän oli helpottunut, että meistä lapsista tuli suhteellisen vaaleaihoisia.
Mitä tulee vanhempieni kulttuuriini, he ovat edelleen Suomessa, yhdessä ja puhuvat keskenään suomea. Ollessani lapsi matkustelimme koko perhe suomalaisen isäni työtehtävien mukana Englantiin, Indonesiaan, Irlantiin ja Israeliin. Opin puhumaan koulujen kautta myös englannin kieltä. Monietninen musta äitini ei valitettavasti ole koskaan opettanut minulle ensisijaista äidinkieltään eli arabian kieltä, erinäisten sattumusten ja hänen omien syiden seurauksena. He tapasivat toisensa Sudanin pääkaupungissa Khartumissa puhuen maan toista virallista kieltä, englantia — brittiläisen kolonialismin jäljiltä. Pian heidän tapaamisen jälkeen, Sudanissa tapahtui sotilasvallankaappaus vuonna 1989 emmekä ole levottomuuksilta voineet vierailla siellä vieläkään. Toivon maan tilanteen kohentuvan elinaikanani huomattavasti, jotta voisin myös vierailla äitini kotimaassa, vaikka se ei olekaan enää sama paikka, jossa he rakastuivat.
Oma todellisuuteni on kuitenkin se, että vaikka oppisin arabiaa ja laajemmin sudanilaista kulttuuria, lähtisin siihen melko tyhjän taulun kanssa. Kasvaessani aikuiseksi kulutin ensisijassa suomenkielistä ja englanninkielistä mediaa ja olen monella tapaa aloittanut oman elämäni Suomessa. Minun on liian myöhäistä sanoa esimerkiksi, että olisin kasvanut kahden kulttuurin välissä, ellei viitata juuri maailmankansalaisuuteen lapsuuden ulkomaanmatkojen kautta tai johonkin minussa elävään näkymättömään kulttuuriin. Maahanmuuttajataustaisten ja kahden kulttuurin välissä elävien lisäksi on myös näkyvien ryhmä, ketkä hyvässä tai pahassa kokevat kuuluvansa pääosin tai jopa ainoastaan suomalaiseen kulttuuriin.
Näkyvät vähemmistöt muodostavat Suomessa yhdessä ison moninaisen ryhmän, jossa kaikki ovat kohdanneet tietoista ja tiedostamatonta toiseuttamista ulkonäkönsä kautta. Se saa voimansa vallallaan olevista menneisyyden rakenteista. Syntyperäisiä suomalaisia kutsutaan usein virheellisesti ulkomaalaistaustaisiksi. Jopa oikeusministeriön yhdenvertaisuus-sivustolla termi näkyvä vähemmistö (tummaihoiset ja muut valtaväestöstä ulkonäöltään poikkeavat) on kategorisoitu Maahanmuuttajat-kategorian alle. Toiseuttavat toimet ovat usein tiedostamattomia ja jopa tarkoitettu kohteliaisuudeksi, kuten suomen kielen taitojen kehuminen tai englannin puhuminen suomen sijasta. Näistä arjen kokemuksista avaavat yksityiskohtaisemmin kolme socolaista Mixed Finns -instagram tilin perustajaa Ylen 16.3.2021 artikkelissa: Viattoman kuuloinen kysymys kotimaasta oli jälleen yksi näkymätön isku – Alice Jäske on koko ikänsä saanut kuulla kehuja, joita ei haluaisi kuulla.
Kun se päivä koittaa, että meidän suomalaisuutta ei enää toistuvasti kyseenalaisteta arjessa, eteen tulee vielä lukuisia Pohjoismaiden ulkopuolella jo elettyjä esteitä. Siksi minua alkoi kiinnostamaan juuri Meghan Markle, joka lienee Britannian kuninkaallisperheen tunnetuin mixed-race-identifioituva. Niinkin vaaleana hän toi pelkällä olemassaolollaan brittimedian rasismin räikeästi pintaan. Sosiaalisessa mediassa esimerkiksi BBC-juontaja twiittasi kuvan herttuaparin vastasyntyneestä esikoisesta apinana, lehtijutuissa on karseat otsikot ja Meghanin tuoreimpia avauksia syytetään valheiksi. Asiaan kytkeytyy lisäksi Yhdysvalloista tuttu rasistinen “one drop rule”, joka on keino ylläpitää valkoista solidaarisuutta ja ylivaltaa. Valitettavasti nämä voivat erittäin hyvin myös Euroopassa. Kunnes se päivä koittaa, että meistä vuorollaan jokainen näkyvän vähemmistön edustaja voi olla länsimaissa korkeimmissa asemissa ihan tavallisesti, tulee tie olemaan kivinen.
Sari Kivijärvi
SOCO (Students of Colour ry) on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Ruskeat Tytöt Media toimii SOCO:n blogin julkaisualustana. Blogikirjoitukset ovat SOCOlaisten omia ja järjestö vastaa niissä esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä.