Mun ystäväkirja - Janina ja Priska
Mun ystäväkirja -sarjassa olen pyytänyt upeita poc-ystäviäni täyttämään ystäväkirja-sivun ja muistelen ystävyytemme parhaimpia hetkiä.
Muistan säteilevän hymyn häikäisseen minut täysin. Ensimmäistä kertaa tapasin Priskan opiskelijajärjestö Kumouksen vuosijuhlissa, enkä voinut olla kiinnittämättä huomiota hänen sulavaan sosiaalisperhosteluun kaikkien juhlavieraiden keskellä. En siis ollut yllättynyt, kun seuraavan kerran näin Priskan SOCOn perustamiskokouksessa juttelevan tuttavallisesti kaikkien paikallaolevien kanssa. Samassa kokouksessa tapasin myös ensimmäistä kertaa Janinan ja ajattelin hänen olevan suloisen fuksin perikuva, niin täynnä kuplivaa energiaa ja tuoreita ideoita!
Asiat, jotka saavat mut hymyilemään…
Janina: Illallinen ystävien kanssa, urheilun jälkeinen hyvä olo, pitkät yöunet, kesäyöt, auringonlasku, pinkki taivas, kiireettömyys, hyvän tekeminen ja muiden auttaminen, aktivismi, sarjamaratonit, maalaaminen, neulominen, laulaminen, rakkaus, aurinko ja lämpö.
Priska: ystävät ja hyvät keskustelut heidän kanssa. Myös tanssiminen!
Meistä taisi tulla kolmen kopla vähän vahingossa. Olimme päättäneet käydä SOCO-porukalla sushilla, mutta kukaan muu ei päässyt paikalle. Juttelimme useamman tunnin Kallion Sushi Forestin pienessä nurkkapöydässä, kevyistä ja raskaista aiheista - innokkuuden muuttumisesta uupumukseksi, kovasti trendaavasta kivikaupasta Eerikinkadulla, siitä pelottavasta nivelvaiheesta opintojen ja työelämän välillä sekä uusista resepteistä, joita olimme vasta kokeilleet. Sovimme menevämme yhdessä ihmettelemään kivikauppaa joku päivä ja niin kivikauppakolmikkomme oli syntynyt.
. . .
Asiat, joita olen pohtinut…
Janina: Miten ihania ihmisiä mulla on ympärillä? Miksi maailma ei ole antirasistinen? Miten asiat aina lopulta loksahtaa paikoilleen? Miten ruoka voi olla niin hyvää? Milloin pääsee seuraavan kerran näkemään mummia?
Priska: Mitä nuorille oikeasti kuuluu nyt pandemian aikana. Kuinka moni tunteekaan nyt yksinäisyyttä.
“Te ootte mulle vähän kuin isosiskoja”, Janina sanoi kerran loikoillessamme hänen sohvallaan, kun olimme jakaneet porukalla omia oivalluksiamme opiskelijajärjestötoiminnasta. Tuo lausahdus saa minut edelleen hymyilemään ja muistamaan, että sisaruutta on monenlaista. Olen niin onnekas, kun löysin viimeisinä opiskeluvuosinani porukan, joka koostuu muista suomenaasialaisista. Ensimmäistä kertaa olen pystynyt puhumaan joidenkin kanssa täysin vapaasti siitä, millaisia häpeän tunteita voi liittyä esimerkiksi siihen, kun matkustaa valkoisten ystäviensä kanssa toisessa kotimaassaan ja heistä jokin kulttuuriin liittyvä yksityiskohta tuntuu hulvattomalta. Toisaalta he ovat myös porukka, joiden kanssa voin laittautua ilman, että joku ihmettelee ääneen paksuja hiuksiani tai vinohkoja silmiäni. Heidän silmissään en ole eksoottinen hedelmä, vaan tuttu ja turvallinen sisko. On tuntunut hyvältä kuulua joukkoon omana itsenään, olla ihan yhtä tavallinen tai tavaton kuin hekin.
. . .
Parasta ystävyydessä on…
Janina: Luottamus, nauraminen, toisen ymmärtäminen, läheisyys, rakkaus ja huolettomuus
Priska: kuuntelu. Kaikki selviää yleensä puhumalla ja kuuntelemalla. Kaikki yleensä helpottaa kun pääsee itse puhumaan ja joku kuuntelee. Vastavuoroisesti kuuntelu on parasta mitä voi ystävänä tarjota toiselle.
Ihailen kumpaakin siskoani mielettömän paljon. Priskan loistavia johtamis- ja organisointitaitoja, hänen intohimoaan excelöintiin, ehtymätöntä ahkeruutta sekä kykyä nähdä hyvää muissa. Janinan jokaisesta solusta heijastuvaa lempeyttä, tajunnan räjäyttävää tyylitajua sekä sinnikkyyttä ja rohkeutta viedä hänelle tärkeitä asioita eteenpäin. Olen niin onnekas, kun saan kutsua heitä siskoikseni <3
. . .
Terveiset blogin lukijoille:
Janina: Nauttikaa elämästä ja tehkää asioita, jotka tekee teidät onnellisiksi <3
Priska: sanat ei riitä kuvailemaan sitä, mikä merkitys oman poc-yhteisön löytämisellä on ollut minulle! Ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtää kun kerron mun kokemuksista ja ajatuksista. Toivon, että jokaisella olisi tällainen yhteisö. Olin ennen tosi hukassa ja jos siellä joku samaistuu siihen tunteeseen, toivon kaikista eniten, että sinäkin löytäisit oman yhteisön!
Alice
SOCO (Students of Colour ry) on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Ruskeat Tytöt Media toimii SOCO:n blogin julkaisualustana. Blogikirjoitukset ovat SOCOlaisten omia ja järjestö vastaa niissä esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä.