Unelmoinnista
SOCO:n blogitiimi avaa syksyn pohtimalla unelmoinnin merkitystä.
Azma: Hei kaverit! Mistä unelmoitte tänään?
Alice: Päikkäreistä!
Azma: Ah päikkärit, mä toteutin tämän unelman kyllä tänään!
Aracelis: Mä unelmoin siitä, että löytäisin uuden biisin, joka sopis täydellisesti mun mielialaan.
Azma: Tuttu tunne! Välillä sitä vaan kaipaa jonkun biisin joka osuu kohdalle, sellainen minkä voi huoletta laittaa repeatille päiviksi.
Janina: Musiikista unelmointi on ihanaa! Unelmoin tänään et pääsinpä keikalle!
Aracelis: Unelmoitteko te usein?
Janina: Liian harvoin, mut yritän joka päivä unelmoida ees yhen asian vaikka ihan pienen jutun!
Alice: Mä unelmoin päivittäin! Ne voi olla sellasia pieniä unelmia et ah tänään syön lounaaksi sushia tai sit isompia et joku päivä mä oon vielä kirjailija.
Musta tuntuu, että joudun erikseen varaamaan ajan unelmoinnille, jos on kyse isommista unelmista. Saatan istuttaa itteni alas niin että nyt manifestoin mun seuraavaa vuotta päiväkirjaan. Se on aina tosi kivaa ja siitä tulee älyttömän hyvä olo kunhan sen äärelle malttaa pysähtyä.
Aracelis: Musta tuntuu, että joudun erikseen varaamaan ajan unelmoinnille, jos on kyse isommista unelmista. Saatan istuttaa itteni alas niin että nyt manifestoin mun seuraavaa vuotta päiväkirjaan. Se on aina tosi kivaa ja siitä tulee älyttömän hyvä olo kunhan sen äärelle malttaa pysähtyä.
Alice: Joo mäkin joudun kalenteroimaan unelmoinnin (mikä on semimilleniaalia), mutta ainakin sille tulee sitten varattua kunnolla aikaa. Unelmoinnista ja manifestoinnista tulee kyllä niin hyvä mieli!
Janina: Ahh manifestointi on parasta! Tuntuu siltä et kun oikeesti uskaltaa unelmoida nii ne jo konkretisoituu. Se on ikään kuin ensimmäinen askel se unelman toteutumiseen ja samalla luo tilaa sille, että se unelma voi oikeasti toteutua. Mitä kaikkea hyvää unelmointi antaa teille?
Azma: Unelmointi antaa mulle ainakin toivoa, etenkin kaikkein huonoimpina päivinä ja oon huomannut kanssa et unelmointi vaikuttaa heti kroppaankin. Tai kun pysähtyy itsensä ja unelmiensa ääreen niin keho rauhoittuu ja sit toisaalta taas mieli innostuu. Oppilaitoksissa pitäisi kyllä olla jotain unelmointitunteja, koska unelmointi oikeesti tukee hyvinvointia niin paljon. Hei mietitteko usein mitkä teidän unelmat on jo toteutunu?
Janina: Joo mietin. Välillä ku tulee mieleen omat unelmat jotka on jo toteutunu niin mulla tulee niin ylpee olo itsestä. Ja tulee sellanen fiilis et onneks oon uskaltanu unelmoida, koska ilman sitä niit ei välttämät tapahtuis. Haluisin vielä unelmoida enemmän asioista jotka ei liity tulevaisuuteen vaa just tähän hetkeen!
SOCOkin oli joskus vaan mun unelma. Joka päivä haaveilin omasta yhteisöstä, jossa tulisin ymmärretyks. Ja nyt se on ollut todellisuutta jo kaks vuotta!
Aracelis: Toi on kyllä super ihana tunne. Ja kun muistaa miten mahdottomilta ne unelmat tuntui menneisyydessä, tulee sellanen olo, että kaikki nykyisetkin unelmat voi oikeasti toteutua, vaikka kuinka mahdottomilta ne nyt tuntuis. SOCOkin oli joskus vaan mun unelma. Joka päivä haaveilin omasta yhteisöstä, jossa tulisin ymmärretyks. Ja nyt se on ollut todellisuutta jo kaks vuotta! Vaikka sitten välillä myös saavuttaa oman unelman ja siinä hetkessä kun se unelma on käynnissä, tajuaa, ettei se enää olekaan sitä, mitä just nyt haluaa. Siks unelmista on myös tärkeää osata luopua. Sellasista asioista, joihin on panostanut aikaa ja energiaa, voi olla tosi vaikeakin luopua, kun ne vihdoin saavuttaa.
Alice: Toi on ihan sika hyvä pointti, että unelmat voi ja saa myös vaihtua. Omalla kohdalla oli myös tärkeä tunnistaa se, että taidan olla aika uupunut ja suoritusputkessa, kun omien unelmien toteutuminen ei tuntunut enää miltään. Sitä alkoi siirtyä mekaanisesti seuraavaan suoritukseen, ikään kuin to do -listan seuraavaan kohtaan. Nykyään yritän pysähtyä enemmän unelmien ja niiden saavuttamishetkien ääreen ja olla niistä onnellinen, ylpeä.
Aracelis: Mä mietin unelmointia POC-tyyppinä... Kun tuntuu että usein kuulee sitä, että on vaikeampi saada työpaikkaa tai asuntoa tai muuta vastaavaa, koska nimi on ulkomaalaistaustainen tai koska ei ole valkonen. Musta tuntuu että se on toisinaan vaikeuttanut mulla unelmointia. Oon ajatellut, että täytyy olla realistinen, ja negatiiviset ajatukset nakertaa takaraivossa.
Janina: Jep, onhan se vaikea unelmoida kanssa asioista, joista ei ole representaatiota. Silloin ei välttämättä tiedä et voi ees unelmoida kyseisestä asiasta, kun se ei tunnu itselle mahdolliselta.
Azma: Onneksi tämä on jo vähän muuttumassa. On ihanaa, että POC-tyyppejä voi nähdä jo vaikka missä paikoissa yhteiskunnassa ja myös sarjoissa, kirjoissa ja muualla on parempaa representaatiota. Ero on valtava esim omaan lapsuuteen, vaikka edelleen on ihan älyttömästi parannettavaa.
Alice: Unelmoitteko muiden kanssa? Se on musta parasta! Yksi kivoimpia ajanviettotapoja on miettiä kaveriporukalla, millainen yritys me voitaisiin perustaa ja hassutella sen kanssa niin kuin olisi vain taivas rajana. Musta onkin ihanaa myös välillä vähän hullutella unelmoinnin kanssa sillä ajatuksella, ettei sen tarvitse välttämättä ikinä edes toteutua, mutta sillä unelmointihetkellä on jo itsessään arvonsa.
Nyt en oo myöskään uskaltanut unelmoida ulkomaan reissuista varmaan vuoteen ja se tuntuu kyllä tosi kurjalta ja rajoittavalta. Mun on pitäny jo vuoden mennä sukulaisten luo eikä vieläkään tiiä millon pääsee. Se on just nyt yks isoimmista unelmista päästä halaamaan mummia!
Janina: Joo välillä. Mut tuntuu et kaikkien kaa ei voi unelmoida, ainakaa kaikista asioista. Onneks on kuitenkin tällasii porukoita joissa voi unelmoida!
Azma: Se on totta kyllä, tuntuu että tosi moni on elämän pyörteissä ja aikataulun mukaan pitäisi edetä. Tuntuu, ettei ole aikaa ja tilaa tehdä pysähdystä unelmoinnille. Mä oon kyllä itse aika yksityinen unelmoija. Pidän aika paljon itselläni, ehkä siksi koska ne unelmat tuntuu niin arilta, ennen kuin ne on toteutuneet. Mutta olen kyllä pyrkinyt ulos tästä aina kun on tuntunut hyvältä.
Aracelis: Mulla ainaki tuntuu että tää korona on pistänyt elämän niin uusiks, että monia unelmia on joutunut siirtämään hamaan tulevaisuuteen ja myös muuttamaan. Ja tulevaisuus tuntuu muutenkin aika epävarmalta. Siks ehkä unelmointi ja siitä puhuminen on tuntunut myös hankalammalta viime aikoina.
Janina: Jep. Mul korona on myös vaikuttanu siihen et unelmoi lyhyen tähtäimen asioista enemmän mikä on ollu kivaa, ja paljon arkisemmista asioista. Nyt en oo myöskään uskaltanut unelmoida ulkomaan reissuista varmaan vuoteen ja se tuntuu kyllä tosi kurjalta ja rajoittavalta. Mun on pitäny jo vuoden mennä sukulaisten luo eikä vieläkään tiiä millon pääsee. Se on just nyt yks isoimmista unelmista päästä halaamaan mummia!
Azma: Mun kohdalla tuntuu että korona on taas antanut aikaa ymmärtämään asioita ja sitä kautta muistamaan unelmoida osin ihan toisenlaisesta elämästä ja minusta.
Alice: Ihanaa et sulla on mennyt noin päin! Mäkin oon enemmän unelmoinut itseeni ja identiteettiini liittyvistä asioista nyt kun korona on pakottanut pysähtymään ja reflektoimaan omaa elämää. Jäin vielä miettimään sitä, että jos korona on osalla hankaloittanut unelmointia ja aiheuttanut sellaisen "no ei kannata unelmoida kun ei se kuitenkaan toteudu" -ajatuksen, niin mitenköhän sitä voisi kannustaa ihmisiä unelmoimaan rohkeammin? Unelmien pilkkominen pienemmiksi askeliksi on ainakin hyvä! Pienempi kynnys uskoa lyhyen ajan välitavoitteeseen kuin johonkin tosi isolta ja vaikealta tuntuvaan asiaan.
Azma: Käytiinkin jo tästä keskustelua aiemmin, mutta se että että varaa aikaa unelmoimiselle yksin tai yhdessä ainakin auttaa tässä, vaikka oliskin semimillenniaalia. Koska sitten kun sitä pysähtyy miettimään niin kyllä niitä unelmia on, vaikka sitten niitä pieniä huomisesta aamiaisesta.
Alice: Ehkä voisi myös unelmoida isosti monen vuoden päähän, tehdä vaikka mind mappeja tai mood boardeja siitä, mitä kaikkea haluaisi tehdä? Tai listata ylös jo toteutuneita unelmia?
Isosti unelmoinnista puheenollen, kertoisitteko mulle jonkun teidän ison tämän hetkisen unelma vielä tähän loppuun. Mä unelmoin siitä, että löytäisin tasapainon mun elämään. Että olisi hyvässä suhteessa töitä, ystävien näkemistä, kivoja harrastuksia ja omaa aikaa.
Azma: Aion elää rohkeammin! Tämä on kylläkin jo päätös eikä enää edes unelma!
Aracelis: Mä unelmoin siitä, että saisin joskus tehdä työkseni juttuja, jotka on tällä hetkellä mun lempiharrastuksia.
Janina: Et oppisin kuuntelemaan itseäni vielä paremmin erityisesti siinä et millon ei jaksa paahtaa menemään. Vitsi toivon et meijän unelmat toteutuu.
Alice, Aracelis, Azma ja Janina
SOCO (Students of Colour ry) on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Ruskeat Tytöt Media toimii SOCO:n blogin julkaisualustana. Blogikirjoitukset ovat SOCOlaisten omia ja järjestö vastaa niissä esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä.