“Me ollaan ruskeita ja ollaan näkyvissä” — Haastattelu POC-työryhmän tärkeydestä.
Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen opiskelijat, Bruno Zambrano ja Sofia Charifi, irtautuivat muusta luokasta opintojensa loppumetreillä ja tekivät oman päättötyön POC-työryhmällä. Kävimme haastattelemassa koko työryhmää upeiden lavasteiden ympäröimänä. Tekstin lopusta löytyy linkki esityksen ilmaiseen tallenteeseen, joka on nähtävillä 16.6. asti!
Cirkon suuressa tummassa salissa on hämärää. Sen seinät ja lattia ovat tummanpuhuvia, mutta kattoon on ripustettu erivärisiä kankaita, joita on koristeltu maalauksin ja siksak-ompelein. Memos-teoksen työryhmä lipuu saliin takahuoneesta iloisesti jutustellen ja asettuu tottuneesti keskelle mustaa lattiaa. Joku vetää alleen yhden salin reunoja koristavista massiivisista erimallisista nojatuoleista ja istahtaa siihen mukavasti. Haastattelumme alkaa iloisella tunnelmalla.
Memos on Bruno Zambranon ja Sofia Charifin tanssitaiteen kandidaatin lopputyö. Teatterikorkeakoulusta valmistuvalla luokalla on yleensä tapana tehdä yhteinen lopputyö, mutta porukasta saa myös irtaantua ja tehdä omansa. Bruno ja Sofia valitsivat tehdä niin ja perustivat oman POC-työryhmän.
Kuva: Aya Brace
"Koettiin ettei koko luokan lopputyössä päästä ilmaisemaan itseämme", Bruno selittää valintaa. "Ei päästä tuomaan esille omaa kokemusta. Tästä syystä oman lopputyön tekeminen on mielekkäämpää ja antaa enemmän vapauksia."
"Kaikki lähti ulkopuolisuuden tunteesta, halusta löytää jotain kuuluvuuden tunnetta valkoisessa instituutiossa. Tää työryhmä mahdollisti turvallisen ympäristön oman kulttuurihistorian tarkastelulle ja tilaisuuden olla ihmisten kanssa, jotka ymmärtää kahden kulttuurin sisällä elämistä." Sofia jatkaa.
Nimi teokselle syntyi jo ennen työskentelyn aloittamista ja työryhmä löytyi helposti
"Meidän yksi ensimmäisistä kysymyksistä oli "minne minä kuulun?". Memo sana on englannista ja monesta muustakin kielestä suomeksi muistio. Mun idea sen takana oli se, että me jätetään niin sanotusti jälkemme tähän maailmaan aika monen asian kautta", Sofia avaa teoksen nimen taustoja.
"Mulle Memos assosioituu myös sanaan memory. Ja mietin sen kohdalla enemmänkin historiaa, jota meillä jokaisella on. Työryhmän sisällä on samankaltaisia historioita, jotka on just sitä kokemusta mitä me jaetaan keskenämme. Ja mulle nimi tätä kautta kuvastaa koko prosessin lähtökohtia", Bruno jatkaa.
Työryhmään kuuluu Brunon ja Sofian lisäksi Francis Machado (valosuunnittelija), Ramina Habibollah (tilasuunnittelija), Michelle Orenius (dramaturgi) sekä Lari Silva (äänisuunnittelija).
Kuva: Aya Brace
Työryhmä, joka koostuu POC-identifioituvista taiteilijoista, muodostui helposti. Osan porukasta Sofia ja Bruno tunsivat jo entuudestaan, mutta työryhmään haettiin myös avoimella haulla tekijöitä. Aluksi heitä jännitti, saavatko he työryhmän kasaan, mutta lopputuloksena muodostui hyvä ja asiantunteva työryhmä.
POC-työryhmänä työskentely on vaikuttanut vahvasti projektin kulkuun
"Mä oon tosi paljon miettinyt viime vuonna käsityön ja taiteen suhdetta. Mikä on käsityötä ja mikä taidetta, ja ketkä on ne tekijät, jotka niitä tekee", lavasteet suunnitellut Ramina aloittaa.
Työryhmä on selkeästi pohtinut tätä myös yhdessä, sillä Sofia ja Michellekin yhtyvät keskusteluun. Heitä on puhututtanut se, kenen työ on taidetta ja kenen käsityötä. Kuka saa hyväksynnän siitä, että tekee taidetta ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Myös erilaiset kulttuurit ja historia liittyvät näihin kysymyksiin.
"Monissa kulttuureissa edelleen kaikki sun vaatteet, korut, jopa ruoka, astiat, matot, kaikki on niin kuin taidetta. Oon nähnyt jonkun jutun netissä et 'Why is our art folk art and their art is high art?' Se kiteyttää koko ton jutun", Ramina kertoo. "Mun mielestä oli tosi luonnollista tuoda tämä idea just tähän työryhmään, koska mä tiesin, että tämä menisi eteenpäin ja saisin tukea. Tiesin, että nämä ihmiset ymmärtäis heti, mistä mä puhun ja olisi samaa mieltä."
Yhteisöllisyys, ymmärrys ja luottamus nouseekin useasti esille haastattelun aikana. Siihen on vaikuttanut hyvä ryhmäytyminen projektin alussa sekä työskentelyn lähtökohdat.
"Mun oli ehkä vaikea ymmärtää alussa, miksi kaikkien pitää olla koko ajan harkoissa. Mutta sitten mä tajusin, et se on siksi että me kaikki tajutaan, et mistä tässä projektissa on kyse. Kaikki osallistuu koko jutun rakentamiseen, eikä sillai että jokainen tekee oman juttunsa erikseen. Sit kun tajusin sen, oli tosi luonnollista ehdottaa, että tehtäis lavasteet yhdessä", Ramina jatkaa.
Vaikka POC-työryhmänä työskentely on vaikuttanut prosessin lähtökohtiin, Sofia ja Bruno päättivät jo aluksi, että he voivat ruskeina taiteilijoina tehdä ihan mitä vain, eikä työskentelyn tarvitse lähteä esimerkiksi toiseuden näkökulmasta. Vaikka toiseus on jatkuvasti läsnä kokemuksessa, sen ei anneta ohjailla liikaa. Se ei ole ainoa näkökulma, joka tällä työryhmällä on tarjota eikä välttämättä edes kiinnostavin. Sen sijaan tärkeiksi lähtökohdiksi työskentelylle nousivat nautinto, rytmi, leikki, yhteisöllisyys ja jaksaminen.
"Työryhmään tutustuminen on ollut tosi merkittävä osa tätä koko prosessia. Vaikka jostain syystä me ei oltais päästy esittämään ollenkaan tai tekemään tätä täysin loppuun, se olisi silti antanut meille jotain", Bruno kertoo.
Työryhmästä on tullut perhemäinen yhteisö, joka jakaa myös kuulumiset ja ruoan
"Mun mielestä me ollaan kaikki onnistuttu luomaan sellainen turvallinen ilmapiiri. Ja Sofia ja Bruno on myös vaikuttaneet siihen fasilitoijina tosi paljon", Michelle kertoo.
Työskentely on ollut paineetonta ja halu on ollut keskiössä. Sen sijaan, että fokus olisi ollut lopputuloksessa, on työryhmä pysähtynyt prosessin äärelle. Tavoitteena oli luoda kestävä työilmapiiri, joka mahdollistaisi sen, että työskentely on itseisarvoista, vaikka esiintyminen jouduttaisiin perumaan kokonaan.
"Oon ollut sellaisissakin produktioissa, et on tosi kova kiire ja tavallaan pyritään tekemään jotain tosi suurenmoista, jolla vois sit räjäyttää pankin ja vaikka breikkaa", Michelle vertaa.
Lisäksi ilmapiiri on ollut avoin ja ryhmän jäsenet ovat kokeneet mukavaksi jakaa kaikenlaisia asioita toisilleen. Päivittäiset kuulumisringit ovat tukeneet ideoinnin lisäksi jakamisen ja luottamuksen kulttuuria. Työryhmäläisillä on ollut hauskaa keskenään ja he ovat huomanneet ymmärtävänsä toisiaan hyvin, erilaisuuksista huolimatta. Tämän työryhmän kesken joitakin asioita ei ole tarvinnut selittää samalla tavalla kuin muissa porukoissa.
"On saanut olla tosi vapaa ja tehdä asioita, jakaa asioita, sanoa asioita. Oikeasti on tosi tärkeää ottaa aikaa. Tässä on ollut sellainen juttu 'people of colour timestä', eli ei-lineaarisesta ajasta, joka mun mielestä ollaan otettu tässä prosessissa aika vahvasti mukaan", Ramina kuvaa työryhmän tunnelmaa.
Sofialle henkilökohtaisesti tärkeä lähtökohta kaikkeen kollektiiviseen työskentelyyn on kiltteys ja se on heijastunut myös tähän työryhmään. Michellen ohjaava opettaja Noora Dadu on myös kommentoinut, että myöhästelyä tapahtuu usein perhemäisissä työryhmissä.
"Kyllähän me ollaan bondailtu sen verran, et on vähän sellainen olo, et we are a family", Sofia toteaa.
"Mulla on myös sellainen olo, että me ei kokoonnuta tänne yhteen vaan sen takia, et me voidaan työskennellä yhdessä. Vaan myös sen takia, et me voidaan tavata toisiamme", Bruno miettii. "Jos mä mietin vaikka mun aikaisempaa produktiota, niin se oli tosi työorientoitunutta. Treenattiin sikana. Mä menin sinne, treenattiin ja lähdin himaan. Niin on tämä tosi erilaista. Mä en sano, että jompikumpi olisi parempi, mutta tässä se on ollut tärkeää."
"Mä haluun jakaa vielä yhden asian", Ramina aloittaa. "Mä en muista, et mä olisin ollut missään muussa projektissa, jossa mulla olis ollut pääsy ruokaan niin helposti ja niin usein kuin nyt. Meillä oli tosi paljon ruokaa. Se on kyl juttu minkä pocit tajuu. Meillä oli niin paljon ruokaa silloin rakennusviikolla. Se oli tosi tärkeää. Se oli ruokaa rakkaudella tehty."
“Mä nään sen ehkä sellaisen ketjun kautta osittain, että POC-työryhmänä me ollaan haluttu olla ystäviä toisillemme, jolloin me myös huolehditaan toisistamme. Me tehdään ruokaa, jotta kaikki jaksaa.” Bruno toteaa.
Työryhmä on alusta asti toiminut hyvin yhteen ja kanssakäyminen ja työskentely on ollut helppoa ja luontevaa. Läheisyys ja luotto näkyvätkin työryhmässä. Haastattelutilanteesta huolimatta ilmapiiri on rento ja luonteva. Myös ymmärrys toisia kohtaan on ollut syvempää kuin mahdollisesti toisen työryhmän sisällä.
“Jos me ollaan avauduttu tai kerrottu omista kokemuksista tai perheestä jotain, niin sitten se on ollut vaan, että aijaa mullakin on sama. Eikä sitä, että ai mikä juttu toi on, tai hiljaisuutta sen jälkeen kun sä kerrot jollekin sun jostakin omituisesta kokemuksesta. Samaistumista on tapahtunut toosi paljon enemmän, jolloin on päässyt myös paljon lähemmäksi muita työryhmäläisiä", Sofia pohtii.
“Jopa ne osat tästä duunista, mistä ei normaalisti tykkää oli sillai miellyttäviä", Francis toteaa. "Sai tehdä sellaisella tavalla ja vapaudella, millä ei ole ennen saanut. Hienovaraisella tyylin vapaudella. Luottamusta oli, ainakin mua kohtaan ja luotin teidän työhön.”
“Suurin kiistan aihe oli, onko pupuja lavalla vai ei", Bruno naurahtaa ja työryhmä myhäilee mukana.
“Mut nyt siel on pupuja”, Sofia toteaa vähän voitonriemuisena.
Oikeasti eniten huolta aiheuttivat työryhmän ulkopuoliset seikat rajoitusten ja byrokratian vuoksi.
“Vaikein asia oli se, että tapahtuuko tää edes. Et saadaanko me Larille ja Francikselle palkkaa, koska meidän koulun sisällä ei ollut valo- tai äänisuunnittelijoita, jotka olisi ollut ruskeita”, Sofia selittää.
Myös termit ovat aiheuttaneet hankaluuksia. Miksi Memos itseään kutsuu? Ruskea työryhmä vai POC-työryhmä?
"Musta olisi tärkeää luoda ja vakinaistaa suomenkielisiä termejä tähän keskusteluun. Ruskea sanaa oon itse käyttänyt, kun ärsyttää englanninkieliset sanat. Ja musta on niin ihanaa että meillä on ruskea termi", Sofia kertoo.
"Termit on olleet hankalia kun kommunikoidaan ulospäin. Työskennellessä termit ei ole määrittäjinä samalla tavalla, eikä niihin olla jumituttu", Bruno toteaa.
Onko POC-työryhmässä työskentely sitten oikeasti tärkeää?
"Tyhmää, että tää pitää sanoa ääneen, mutta on se tärkeää. Ihan äärettömän tärkeää. Miks me ollaan ekoja tekemässä tätä?" Sofia puuskahtaa kysymyksen esitettyämme.
Kuva: Aya Brace
"Oon oppinut paljon asioita ja juttuja, jotka on tavallaan tän proggiksen ulkopuolella. Just keskustelujen kautta mitä ollaan käyty, on oppinut itsestä peilaamalla", Lari pohtii.
"On vapaasti pystynyt olemaan oma itsensä. Ei tarvi väitellä tai vängätä", Michelle komppaa. Hän kertoo, että muissa työryhmissä on toisinaan noussut ongelmallisuuksia liittyen esimerkiksi rasismiin. Jos näissä tilanteissa on ainoa, joka puuttuu, se vie paljon energiaa. Etenkin teatterissa tähän ongelmaan saattaa törmätä, kun esitetään vanhempia teoksia.
Bruno kommentoikin tanssin eroavan teatterista juuri sen vuoksi, ettei vanhoihin konventioihin tarvitse nojata. Ryhmä on vapaampi tekemään omaa juttuaan.
"Majority-POC-työryhmissä on kuitenkin ollut myös konflikteja. Vieläkin tärkeämpää on se, että ihmiset on samoilla linjoilla. Ei ole itsestään selvää, että koska on samanlainen tausta tai kokemus, tultaisiin toimeen. Siihen vaikuttaa enemmän yhteinen tavoite, kunnioitus, halu ymmärtää, hyväksyntä, kommunikaatio ja turvallinen tila. Se että saat sanoa asioita, jotka huolestuttaa sua ilman tuomintaa ignooraamista tai sivuuttamista", Ramina huomauttaa.
"Mun kokemus ei oo vaan POC, vaan just myös kokemus kahden kulttuurin välisyydestä ja erilaisista perhesuhteista. Se ei välttämättä ole muissa POC-työryhmissä samalla tavalla läsnä”, Bruno jatkaa.
"On tärkeää olla tilassa ihmisten kanssa, jotka on kykeneväisiä ymmärtämään sua samalla ja eri tavalla", Sofia toteaa ja jatkaa pohtien omaa kokemustaan työryhmässä. “Oon kohdannut omaa häpeää liittyen toiseen kulttuuriini. Oon päässyt siinäkin jo pidemmälle. Ei ole helppoa puhua aiheista joita muut ei välttämättä ymmärrä.”
Memos pääsi lopulta esiintymään pienelle tarkkaan valitulle yleisölle
Bruno ja Sofia eivät päässeet esittämään tanssitaiteen kandidaattityötään niin suurelle yleisölle kuin aluksi oli tarkoitus, mutta prosessi on ollut siitä huolimatta antoisa.
“Meidän enska meni jotenkin niin sairaan ihanasti, kun oli vaan niin lämmin olo yleisössä”. Sofia muistelee. “Tuo myös voimaa se, että me ollaan ruskeita ja ollaan näkyvissä. Toki harmittaa, että esitykset on ollut vaan niin pienelle porukalle. Mutta representaation puitteissa on ollut tosi tärkeää olla lavalla vaan niin kuin me, eikä sillai että olisi myös ei-poceja.”
“Alusta saakka on palloteltu kysymystä, että keille me esiinnytään, ketä otetaan harjoituksiin, tuleeko ei-poceja tilaan ja missä vaiheessa?” Bruno miettii. “On ollut tärkeää, että yleisössä on ollut poceja. Jos on vaan valkoisia, tulee vähän sellainen olo, että kenelle me tätä tehdään. Mä en halua kahlita itseäni representaation vaatimukseen."
"Mekin ollaan vaan ihmisiä ja ammattilaisia. Me halutaan tehdä meidän työtä ilman, että joutuu white gazen määrittelevän katseen alle. Halutaan tehdä omaa juttua eikä vaan representoida jotain ideaa jostakin, mikä jollain muulla on", Ramina muistuttaa.
Työryhmällä oli myös tarkoituksena kutsua esitykseen erityisesti POC-yleisöä taiteen saralta, joita esitys olisi voinut koskettaa. Mahdollisesti myöhemmin tämäkin haave toteutuu.
“Musta olis kyl aika ihanaa jos tulisi lisää esityksiä. Pitää vielä tälleen ryhmänä miettiä, mutta ainakin mä haluaisin” Michelle paljastaa.
“Se on kyl ollut ilmassa koko ajan", Sofia komppaa.
“Maksakaa palkkaa”, Bruno lisää naurahtaen.
“Niin, siis jos saadaan apurahaa, niin sit!” Sofia ilmoittaa.
“Tai sit kutsu johonkin festareille. Olis ihana, jos tulisi lisää esityksiä ja pääsisi muihin paikkoihin kuin Teakiin, niin Suomessa kuin muuallakin.” Ramina pohtii ja lopulta kiteyttää: “Kuratoikaa vaan tätä!”
“Kyl te kuulette meistä vielä!” Sofia lupaa loppuun.
Tästä pääset katsomaan tallenteen Memos-esityksestä!
Aracelis Correa & Téri Zambrano
SOCO (Students of Colour ry) on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Ruskeat Tytöt Media toimii SOCO:n blogin julkaisualustana. Blogikirjoitukset ovat SOCOlaisten omia ja järjestö vastaa niissä esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä.