Q&A: Diaspora Mixtapes

Kuka olet tänä päivänä?

Ima Iduozee. Elokuvantekijä, ohjaaja, koreografi.

Miksi Diaspora?

Miksi Mixtapes?

Englannin kielen sana Mixtapes on tuttu hiphopin terminologiasta. Viittaan sillä myös teossarjan poikkitaiteelliseen luonteeseen, jossa yhdistyy eri formaatit, kuten elokuva, fiktio, dokumentti ja lehtijulkaisut.

Eri tarinat ylittävät myös maantieteellisiä rajoja ja sekoittuvat luontevasti keskenään. Käytän sanaa Mixtapes myös metaforana samplaamiselle; vanhan uudelleen kuvittelulle, uudelleenkäytölle ja päällekirjoittamiselle.

Lyhytelokuvia on kaksi: Diaspora mixtapes vol. 1 ja Diaspora mixtapes vol. 2: After we’re gone. Miten ne eroavat toisistaan?

Entä miten ne ovat yhteydessä toisiinsa?

Miten näiden kahden elokuvan tekeminen oli erilaista, jos ajattelet prosessin henkistä puolta?

Ensimmäinen osa oli lähes täysin DIY-projekti. Budjettia ei ollut, eikä tiimiä. Kuvasin dokkaria ulkomaan työreissujeni ohella vuonna 2019. Se keskittyi vahvasti nykyhetkeen. Toisessa osassa nykyhetki ja tuleva linkittyy vahvemmin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Siinä rakennetaan tietynlaista jatkumoa.

Taiteellisesti toinen osa oli myös paljon kunnianhimoisempi kokonaisuus. Mukana oli tuotantotiimi, tekninen ja taiteellinen työryhmä, sekä näyttelijät. Kokosimme yhteen elokuva-alan ammattilaisia, ja lopputulos syntyi lähes neljänkymmenen eri tekijän työpanoksesta.

Mikä yksityiskohta afrikkalaisesta diasporasta oli sinulle henkilökohtaisesti tärkeää tuoda kameran eteen?

Olen erityisesti kiinnostunu siitä, miten tienraivaajasukupolvien tarinat ja afrikkalainen mytologia elävät tässä ajassa, ja millä eri tavoilla ne ovat säilyneet.

Entä kameran taakse – miten rakennat työryhmiä teosten ympärille? Miten Diaspora Mixtapes vol 2:n työryhmä muodostui?

Toimimme aina rakenteissa ja ne vaikuttavat taiteen tekemiseen. Miten olet kokenut erilaiset rakenteet näiden kahden teoksen tekemisen ympärillä suhteessa vapauteen?

Leffasarjan ensimmäiselle osalle ei ollut levittäjää, tilaajaa, rahoitusta eikä ensi-iltaa. Tekeminen tuntui vapaalta, vaikka resursseja ei ollut. Toisen osan tilasi Kiasma, mutta silti vapauden kokemus säilyi. Tästä saa kiittää kuraattoria, joka ymmärsi luovan ja tuotannollisen prosessin luonteen. Resurssit taas tarjosivat sellaista liikkumavaraa, jota ensimmäisessä osassa ei ollut.

Käytät teoksessa myös arkistomateriaalia. Miksi?

Se on konkreettinen tapa tuoda historia näkyväksi. En koe olevani dokumentaristi, päinvastoin, teen fiktiota. Arkistomateriaalin avulla yritän ehdottaa, että nykyhetki on tietynlainen heijastus menneestä, eli historia elää tässä ajassa muuttuneessa muodossa. Samalla luodaan rakkauslaulu menneille sukupolville ja kanonisoidaan meidän historiaa. Minua on aina kiinnostanut kenen kynästä historiaa kirjoitetaan.

Onko materiaalin keräämisen yhteydessä tullut eteen yllätyksiä?

Arkistomateriaalien hyväksyminen on hidas ja byrokraattinen prosessi. Osa materiaaleista saatiin muutamaa viikkoa ennen ensi-iltaa. Se asettaa omanlaiset paineet jälkituotannolle.

Olet myös koreografi ja olet viime aikoina tehnyt paljon töitä myös tanssin ulkopuolella. Miten tanssitaustasi näkyy näissä elokuvissa?

Tykkään kuljettaa tarinaa eteenpäin puhtaasti liike-ilmaisun keinoin. Koreografia on kiinnostunut muun muassa tilasta, ajasta, muodosta, rytmistä ja kompositiosta. Käytän samoja työkaluja myös liikkuvan kuvan parissa. Tanssi on minulle edelleen vahvin ilmaisumuoto.

Tuleeko Diaspora Mixtapes vol 3?

Tulee. Toivottavasti ensi vuonna.

Jos tulisi Diaspora Mixtapes vol 52, mistä se kertoisi?

Se olis varmaankin sketsiohjelma. Kokeellinen komedia, jossa olisi jokin viitteellinen juoni. Kutsuttaisiin mukaan kirjoittajia eri paikoista, eri diasporista. Sketseissä ammennettaisiin eletystä elämästä. Väleissä olisi musiikkinumeroita. Osa tarinoista olisi 2D-animaatioita, joissa aika ja paikka aina vääristyisi. Esimerkiksi.